FLIPPILIINIT!

Tää teksti kertoo mun reissusta kahen tytön kans keistä on tullu mun Singapore perhe vaikka oon tuntenu ne vaan 113 päivää, ja reissailusta kahen rändom jampan kans kenestä yhen olin nähny edellisenä päivänä hississä ja toisen nähny alkuaikoina kampuksella ja sekottanu sen virolaiseen Erkoon..

Destination todella unknown!!

Sunnuntai 13.11

Aamulla herätys ennen kellon soimista kun lauantai-illan viihde jatkoehdotuksia pukkas eri suunnista. Reissu oli niin puskista vedetty idea että en oikeen ollu ehtiny aivollisesti asennoituu siihen että lähen jonnekki Sinkeistä ennen Aussireissuu.. Anyhow, oli hyvä herätä ajoissa että sai kaikki viimehetkellä ja yöllä muistamat lelut mukaan pakattua. Kun porukkaa vielä tuli jatkoilta kotiin, lähettiin Altsun ja Palman kans kohti lentokenttää..

Kentälle tultua tajuttiin että aikaa olikin ihan reilusti eikä ois tarvinnu ihan niiiin aikasi hyökätä sängynpohjalta ylös.. Altsu sattu näkeen jonkun jampan kenet tunnisti NUS ihmiseks.. Sit alko hirmu jorina siitä kuin hän ja hänen todella gooffy kaveri ei osannu olla häiritsemättä Altsuu ja Repsuu kun ne oli lähössä Balilta kotiin ja sattu törmäämään Kutan mäkkärissä. Yritettiin paeta paikalta mutta jannu näki kans meijät ja tuli kyseleen meijän reissun päämärästä ja kestosta… Siinä sitten selkis aikas ripeesti että Pascual ja hänen gooffy kaveri Jonas oli menossa just tasan samaan paikkaan meijän kans. No parempi deletoida Alstun ärsyke kuva ja alottaa alusta. Ihan mukavia jamppoja varmasti…vaikka ovatkin saksalaisia.

Kentällä kun checkattiin ittemme ineen pyysin jos saisin oman rivin koneessa että voisin nukkua. Tottakai sellanen järkkäyty, joten lentomatkan vedin zetaa täysin ryntäin.

Kun päästiin perille Cebun lentokentälle olo oli lievästi sanottuna tokkurainen ja kaffelainen.. Onneks pojat oli tutkinu kaiken etukäteen ja printannu puolet wikipediasta niin meijän tyttöjen ei tarvinnu tehä muuta kuin kävellä ku pässit narussa ja seurata jamppoja. Kaikilla oli hirvee nälkä ja kysymys oli nyt että pitäiskö syödä kentällä vai vasta satamassa. Jonas kaivo äkkiä wikipedia lappukasan esille ja tarkisti tilanteen. Juu, satamassa on kuulemma hyviä ravintoloita.. Kaikki viis hypättiin taksiin ja sanottiin että halutaan satamaan mistä pääsee Bohol saarelle kaupunkiin nimeltä Tagbilarang.

Satama alue oli sit jotain aivan muuta kuin mitä wikipedia oli Jonakselle luvannu. Siellä oli pari grilli standia joista tuli niin järkky löyhkä et ei käyny pienessä mielessäkään mennä lähellekään saatikka sitten syödä siellä.. Onneks sitä kohta pääsi kippoon ja kohti Bohol saarta.

Katukeittiö.

Satama sisältä

Pojat tohkeissaan Lonely Planet kirjasta...Vaihtelua wikipedialle..

Botskilla näytettiin Kungfu Panda 2 mut jotenki silmät tuntu viel painavan tonnin joten nukuin sitten tämänkin matkan.. Nyt pitäis olla pirteenä kun on koko aika vaan nukkunu..

Altsu oli lukenu sen lonely planetistä paikasta nimeltö Nuts Huts joka ois hotelli keskellä sade metsää jonku rändom joen rannalla. Kun päästiin perille Tagbilarangiin tehtävänä oli siis löytää kuski, joka ajais meidät kaikki kyseiseen viidakkomajaan ja matkalla pysähtyis jossain kunnon murkina paikassa. Tässä vaiheessa selkis että käsitys kunnon murkinoinnista on kulttuuri peränen juttu..

"Kunnon" ruokapaikka..

Ylhäällä oleva kana sörsselys oli tarjoilijan mielestä vihannes..

Vihdoin kun päästiin Nuts Hutsiin kuski sano että matkaa hotellille tieltä on noin 600metrii ja se pitää kävellä pilkkopimeässä pusikossa koska autolla sinne ei pääse ja valoja ei ole. No ei muuta kun lelut mukaan autosta ja ulos suunnistamaan. Tässä vaiheessa sitä oli taas niin super ilonen että oltiin löydetty sakut kentältä koska muuten oisin ollu kahen pienen lyylin kanssa liikenteessä jossain sademetsän keskellä eikä kukaan tiedä et meijän on sinne jätetty..

Lounas paikasta pojat oli ostanu 6 isoa litran olutta jotka toimi meijän aperitiivina ja hermojen rauhotteluna kun päästiin perille meijän torakka / hämppis linnaan…Saatiin poikien kans kymmenen hengen huone meille viidelle plus kaikille ökkömönkiäisille jaettavaks. 

Dorm..

Jätti Hämppis

Paikka on yleensä ulkoilma friikkien ja kuntoiluhullujen paratiisi joten kaikki huoneet oli laitettu rinteen pohjalle mistä piti kiivetä päälle 200 askelta jotta pääsi ylös edes syömään illallista. Illallisella paikan omistaja tuli esittäytymään ja kerto että voi auttaa meitä reissun suunnittelussa. Härran neuvot autto ihan törky paljon koska Altsun Lonely Planet ja sakujen wikipedia tietoiskut ei pitkälle kantanu.

Kun murkinat oli kietastu naamariin oli aika mennä takas kämpille. Chillailtiin vielä hetki ennen ku oli aika mennä nukkumaan koska kuljettaja sovittiin jo heti aamu ysiks.

Maanantai 14.11

”That’s what she said!!”

Aamulla herätys aikasin että ehittäis hoitaa kaikki aamutoimet, pakkaa kamat, kietasta aamupala, kiivetä 289 rappusta, viilettää läpi viidakon ja suunnistaa autolle ennen ysiä. Ei onnistunu, mut onneks kuski oli tosi kiltti ja kiva eikä pahemmin herpaantunu meijän puolen tunnin myöhästymisestä. Tästä alko reissun turreilu osuus.

Vuoriston pässinpäät

289 rappusta..

Meitin kärry ja kuljettaja

Chocolate hills..Suuren suuria möykkyjä..

Koko porukka. :)

Tarsier apina alue!

Tarsier! <3

Tarsier Mimma

Meidän puskaopas Bravo

Man Made Forrest

Metsä jonka paikallisen koulun oppilaat istutti noin 40 vuotta sitten.

Bambusta tehty roikkuva silta.

Lisää siltaa..

Leongin vierailusta oli tarttunu mukaan lausahdus ”That’s what she said” jos joku sanoo jotain minkä kaksmielisesti ajattelevat voi kuulla omalla lemppari tavallaan.. Koko bussireissun ajan Alia ja Palma heitteli kyseistä lausetta jokaiseen väliin minkä vaan mitenkään pysty kuulemaan omalla pervolla tavallaan. Pikku hiljaa bussireissu alko käymään aika pitkäks ja oli parempi olla hiljaa.  

Aevan ehana kuva! Mut huomatkaa kuin tärkee kamera on mulle...jopa nukun sen vieressä..Paparazzi..

Oltiin jo edellisenä iltana pähkäilty että minne pitäis mennä viettään reissun loppuaika koska haluttiin kuitenki opiskelu ja chillailu rauha. Oltiin kuultu turisti rannasta nimeltä Alona Beach mutta meto on kuulemma sen mukasta että jos rauhassa haluu olla oli parempi mennä naapurirannalle nimeltä Dumaluan. Kuljettaja konkkas meijät ensimmäiseen hotelliin missä selkis että koko jumalattoman pitkällä rannalla oli vaan kolme hotellia. Siellä selkis kans että tässä hotellissa olis tilaa vaan yheks yöks ja sen jälkeen ois aika muuttaa jonnekki muualle. Lähettiin siis bongaileen seuraavaa paikkaa. Onnistuttiin viilettään yhen bambumaja hotellin ohi ja päädyttiin jonnekki paikallisen Hiltonin rannalle. Alueelle ei edes päässy jos ei ollu henkkareita ja huoneen avainta. Päästiin kuitenkin tarkistamaan respasta paljon tällanen huvi kustantaa. Kun vihdoin löyty respa, meijän reppureissaaja asusteita ei hyvällä katottu ja kahen hengen huoneen hinta oli sama kuin lentoliput edestakas..

Dumaloan Beach Rasort 1.

Vihdoin löyty paikka missä pystyttiin asuun pidempään kuin yks yö ja hintakin oli meijän halpistasolla. Kun pojat roikku vielä mukana, päätettiin ottaa ekaks yöks perhehuone kahella tuplasängyllä ja varapatjalla. Heitettiin lelut huoneeseen ja lähettiin syömään viereisen hotellin ravintolaan.

Huone..

..pikkusen eri tasoo edellisen kans...

Ravintola oli tosi chilli ja kiva ja suoraan rannalla ihanalla näköalalla varustettu. Ravintola oli kans varustettu pelkillä lyhytkasvusilla ja jopa kääpiö tarjoilijoilla.. No sama se, hyvin homma näytti kuitenki pelaavan. Kohta satuttiin kans huomamaan että samassa ravintolassa istuskeli jamppa kenet Palma oli joltain baarireissulta löytäny. Täys dorka jos nyt tälleen kiltillä sanoilla jamppaa kuvailee. Kaikki kateltiin muualle ja toivottiin että jannu ei hyökkää helssaamaan. Onneks tunne oli molemminpuolinen ja Kris keräs ripeesti lelunsa syönnin jälkeen eikä jannua sen jälkeen näkyny.

Murkinnoinnin jälkeen hyökättiin rivakkaan rannalle että ehittäis edes hetkeks sinne loikoileen ja lillumaan vielä tän päivän puolella. Reissailu oli vieny kaikki voimat ja hyvin ripeesti kaikki viis vedettiin zetaa rannalla. Ei yhtään hullumpi maanantai relaksointi.

Rannalla loikoilun jälkeen ryysittiin kaikki suihkun läpi kauppaan shoppaileen litran olut pulloja ja istuskeleen partsille odotteleen seuraavaa nälkää. Kun nälkä vihdoin pukkas populalle lähettiin katteleen että jos rentsussa ois jotain muuta paikkaa missä syödä kuin Kris – kääpiöravintola. Ei löytyny, joten takas samaan paikkaan.

Halusin kokeilla paikallisia ruokia joten otin jonkun murkinan mitä tarjoilija suositteli. Jannu höpötti jotain siitä että annos on neljälle tai kolmelle tai kuin monelle vaan mutta mä ymmärsin että hän luuli sen tulevan kolmelle meistä.. Nou Nou ihan itte ajattelin syödä. Kun annos tuli pöytään, tajusin mitä minimies oli tarjottanu.. Pascal löi heti vetoa sekä mun että Jonaksen kans että en tuu mitenkään saamaan kyseistä määrää murkinaa itteeni..

Ennen..

Jälkeen..

Hirveen sykkimisen ja vatsan venyttelyn jälkeen sain kuin sainkin kaiken syötyä ja voitosta vielä yhen Gin tonicin palkinnoks. Läskeilyn Kuningattarena oli hyvä mennä jo kohta nukkumaan että jaksais seuraavana päivänä alkaa lukemaan.

Tiistai 15.11

Pojat oli vuokrannu moottoripyörät ja lähti aamulla aikasi kierteleen Bohol saarta. Heräsin poikien lähtöön ja päätin mennä rannalle grillaileen ja lueskeleen nyt kun ei oo vielä niin lämmin. Bull shit! Kello ei ollu edes yheksää ja arska paistatteli suoraan ylhäältä, kirkkaalta taivaalta. No ei auttanu muu kun vaan röhnähtää rantsuun ja alkaa friteeraa. Jonkun ajan kuluttua tytötkin heräs ja mentiin aamupalalle. Ittellä oli vielä ähkyt edelliseltä illalta joten päätin ottaa murkinan missä luki että light breakfast…

Murkinoinnin jälkeen ryysittiin kaikki kolme koulukamoineen rannalle ja alettiin sykkimään.

Maisemat oli kuitenki niin hehkeitä että sitä oli pakko aina vähän välii vaan tuijotella ympärilleen ja ihailla…

Maisemia ja meininkiä kuitenki vähän tärveli kun meijän ruokapaikan ravintolassa oli family day kaikille työntekijöille. Porukkaa ranas rannalla vähän väliä ties mikä pussi pään päällä tai jaloissa ja kaikki tapahtumat selostettiin paikallisen räp musiikin tahtiin.. Eniten meitä kuitenkin haittas se kun oltiin menossa syömään ja melkeen kukaan ei ollu töissä. Ruokalistojen saaminen oli ongelma, tilaaminen oli ongelma, ruoan saaminen oli ongelma ja maksaminen oli ongelma. Ihan kiva että perheitä kunnioitetaan ja niille järjestetään ohjelmaa mutta nälkäisiä turisteja pitäis kans kunnioittaa ja niille pitäis pystyy järjestää ruokaa, perhepäivästä huolimatta.

Perhepäivä..murr...

Paikallinen murkina vol. 2

Kun oltiin vihdoin saatu murkinoitua ja jopa maksettua oli are jo melkeen laskenu joten lähettiin olut kaupan kautta kämpille. Tähän asti pullonavaajana oli toiminu Pascal ja Palman yliviivauskynä, mutta kun pojat oli poissa oli pakko keksii joku toinen ratkaisu. Palma pamautteli pulloa ties vaikka mihin kulmaan niin että betonit lenteli. Parin nurkan tuhoamisen jälkeen tajuttiin että on parempi mennä kattoon jos kaupasta löytyis avaaja joten ei tarvii tuhota hotellihuonetta tai olla riippuvainen pojista. Meidän onneksemme seinästä löyty avaaja joten ei tarvinnu edes ostaa mitään ja 50metrin kävely tekee ihan hyvää litran oluen ansaitsemiseks.

Kun tytöt meni sisälle laittautuun ja maalaileen naamaansa päätin jäädä hetkeks partsille chillaileen ja oleen ihan ittekseni. Kun mun only child syndrooma oli vähän laskenu ja tytöt oli valmiita tuli nekin ulos. Joristiin aikamme elämän karuista kävyistä ja kohta lähettiin taas murkinoimaan minimiesten keskelle.

Keskiviikko 16.11

Day of ish..

Aamulla noustiin taas ihmisten aikoihin ylös ja lähettiin rannalle murkinalle, lueskeleen ja grillaileen.

Rannalle oli rantautunu meijän lisäks viiden paikallisen jannun porukka jotka oli aivan fiilareissa meiljän eksoottisuudesta.. Luultiin että edellisen päivän perhe ranta reivit ois ollu ärsytyksen huippu mutta nää jannut vei kyl selvästi voiton. Ei vaan se että huudeltiin rivouksia miltei ymmärtämättömällä englannin kielellä, vaan myös se et jampat sniikkaili mitä oudoimpiin paikkoihin (kiipes puuhun) ottaan kuvia. Joku tainnutus ase tai elektroninen kärpäslätkä ois ollu todella tarpeen!

Kun tytöt lähti murkinoimaan lounasta otettiin samalla kaikki lelut mukaan ja vaihdettiin arksailu paikkaa muualle. Tytöt oli alkanu laskeen rahojaan ruokäpöydässä ja tajunnu että ei pitkälle päästä jos jäljellä olevilla hynttyröillä meinataan selvitä. Onneks pojat oli vielä liikkeellä jossain tienpäällä joten laitettiin Pascalille koodia ja saatiin hynttyrä lähetti tuomaan paikallisia höpöjä ihan perille asti. Pullon avaaja ja raha- - automaatti, ei huonompi löytö lentokentältä.

Kun rahat oli kerätty parempaan talteen, lähti pojat syömään ja me lyylit lähettiin suihkun kautta kämpille lukemaan ja laittaan naamaa kasaa. Sovittiin jamppojen kanssa tärskyt muutaman tunnin päähän meijän partsille.

Koko reissun ajan kun jostain ajasta tai väristä tai melkeen mistä vaan ollaan joristu niin sanojen perään on lisätty ish, esmes ”let’s meet eightish”… Jannut on ollu keskustelussa täysin mukana ja koko ajan kuulemma ihmetelly mikä tällanen outo loppusointu meijän sanoissa on, kysymättä mitään. Nyt tän illan tärsky aika oli kuitenki tuottanu ongelmia joten pojat tuli vähän sovittua aikasemmin ihmettelemään että mikä se loppu ish oli ja mihin aikaan heidän on tarkotus tulla olutpullojen kans koputteleen. Kun jannuille selvis mitä kyseinen loppusointu meinaa, siitä tuli aivan älyttömän hyvä juttu ja sitä käytettiin joka tilanteessa.

 Illallisella oli aina joku paikallinen bändi joka tärveli hyviä lauluja laulamalla ne omalla Filipiini aksentilla ja mitä ihmeellisimmillä soittimilla. Yks kappale minkä porukka oli soittanu joka ilta ja mikä nyt ei kuulostanu yhtään niin hullulta oli Eagelsin Hotel California. Puhuttiin kappaleesta pöydässä ja pian tulikin jorina mikrofonista että Pascal ja Jonas kiittää Aliaa, Palmaa ja Mimmaa hauskasta reissusta ja mukavasta seurasta ja perään lähti Hotel California soimaan. Awww… Aivan ihania jannuja! :)

Vaikka kello ei ollu paljoakaan kun Eagels oli soinu loppuun, päätettiin kaikki lähtee kämpille pistään kamoja kasaan ja nukkumaan.

Torstai 17.11

Nousin ylös jo ennen kasii että saisin viettää rauhassa päivän rannalla. Kävelin ympäriinsä rannalla ja oikeesti ihan vaan ihmettelin että miten joku paikka voi olla niin kaunis! Melko varma et olin jossain vaiheessa huomaamattani potkassu tyhjää ja nyt olin jossain yliparatiisissa!

Kymmenen jälkeen tytötki nousi ylös ja tuli taivasteleen näköaloja. Yritettiin selvittää mitä tehtäis check outin kans. Oikee check out aika on kello 12 mutta lautta Tagbilarangista lähti vasta puolviis ja kuski oli tilattu kolmeks joten aikaa oli.. Kun pojatkin sai ittensä ylös lähin niitten kans aamupalalle ja miettiin samaa lähtö ja check out järjestelyä. Viisaat päät päätti pitää huoneen kolmeen jotta ei tulis mikään super ressi ja hoppu.

Grilled Shrimp sallad <3

Aamupalan jälkeen mentiin porukalla rannalle vielä räpsiin kuvia paratiisista ja ottaan viimehetken brunat pintaan.

Tytöt ei ollu vielä syöny edes aamupalaa joten lähti kuvien räpsimisen jälkeen rannalta laittaan kamat kasaan ja syömään lounasta. Ittelläkin alko oleen sen verran hyvä käry pinnassa joten oli parempi hinata ittensä pois arskasta ennen ku alkaa muuttuun rusinaks.

Kun päästiin satamaan huomattiin että lautta ei ollukkaan lähössä puol viis vaan kymmentä yli neljä. Kävi hirmu hillo kun kuski oli ajoissa paikalla ja ei ollu pahempaa liikennettä koska ehittiin tähän aikasempaan kippoon.

Cebun satamaan kun päästiin oli taas mission löytää kuljettaja joka ei nyt hirveesti ylivelota eikä huijaa, ja joka osais viedä meijät vielä jonnekki hyvään hotelliin missä ei tarvii nukkuu torakoiden ja kirppujen seassa. Oltiin kuultu Nuts Hutsin omistajalta että Cebussa on kaks puolta, up town ja down town. Jos haluu elää riskirajoilla että selviääkö seuraavaan päivään, down town oli just oikea paikka niille. Meille luusereille taas jotka halutaan päästä hengissä takas sinkkeihin, on suosituksena mennä uptowniin, ei syödä kadulta mitään ja ei pahemmin puhua vieraille. Kuski ties just sopivan paikan sitä varten, ja kuskas meijät Richmond hotellille jonka lähellä oli ostoskeskus ravintoloineen. Otettiin sviitti minne survottiin lisävuoteita ja huoneen hinnaks ei tullu ku 500 pesoa per pena, joten ei pahempi diili.

Jätettiin vaan kamat huoneeseen ja lähettiin käveleen ympäriinsä ja katteleen minkänäköstä murkinamestaa ois tarjolla.

Löyty italiaano paikka.

Illallisen jälkeen ajateltiin et ois kiva tehä jotain mutta ei oikeen riittäny uskallusta lähtee ulos paikallisten sekaan. Käytiin tyhjentään lähi 7 – 11 oluesta, ihme drinksuista ja herkuista ja mentiin huoneeseen mielummin pelaan korttia ja hengaileen. Panoksena oli että kuka saa nukkua sängyissä ja ketkä joutuu hetekoihin. Kun voittajat, eli Jonas ja minä oli selvitetty piti keksii jotain muuta. Palmalla löytyy aina idoita tällasiin tilanteisiin ja varsinkin jos alkoholin voi yhdistää hupiin. Palman juomapeli oli melko juovuttavaa sorttia. Jokainen pelaaja sai vuorolla arvata viiden kortin numerot ja jokaisesta väärästä piti ottaa kulaus. Onneks ei ollu paljoo driksuja pelissä koska muuten ois voinu olla hankala nousta seuraavana aamuna..

Perjantai 18.11

Taas herätys hirmu aikasin sillä kentällä piti olla jo kympin pintaan ja matkaa kentälle oli 45 minuuttia. Kamat kasaan, aamupalalle ja ulos odottelemaan edellisen päivän kuljettajaa joka sano tulevansa kuskaamaan. Jamppaa ei näkyny joten uus kuljettaja kehiin ja matkaan! Saatiin reissu jopa halvempaan hintaan kuin mitä oltiin toisen kuskin kanssa sovittu.. Sitä luulis että kuljettaja tajuais velottaa maltaita kun porukka seisoo hotellin ulkopuolella matkalaukkuineen ja kyselee kyytiä lentokentälle.

Kentällä oli lentökenttävero joka tietenkin suuruudeltaan valkeni vasta tiskillä. 550pesoa haluttiin siitä että lähetään Boholin lentokentältä. Siinä kun kaivelin esille lompakkoa tajusin kans että mun hirmu vaivalla rustaamat postikortit oli vieläkin mun laukussa eikä Boholin postilaatikossa.. Noh onneks Sinkeissäki toimii posti..

Saatiin taas koneessa kaikki omat rivit joten pääs nukkumaan ja olemaan ihan rauhassa kolme tuntia ennen paluuta arkeen. Mulle iski koneessa aivan törky ahistus maksimus kun tajusin et nyt oli enää kaks viikko jäljellä sinkki aikaa ja sit ei yhtään ois aika rauhottuu vaan jatkaa hulluutta muualla. Eniten ressas se että kun nyt on vedelly niin turbo meno päällä viimeset neljä kuukautta ja nauttinu joka hetkestä. Mitä jos sitä ei sit viihdykkään ausseissa vaan on ihan ulkopuolinen koko tilanteesta ja perheestä ja ystävistä.. Jouluja ja uusvuosijuhlia tulee ja menee, mut niihinki on aina liittyny traditio ja just ne traditiot on tehny niistä päivistä niin merkityksellisiä ja ikimuistosia.. No, ahdistus maksimus paniikkikohtaus ei kuitenkaan mitään auta vaan oli parempi yksinkertasesti veistää kupoliin ajatus siitä että tän vuoden joulu ja uusvuos tulee oleen hyvin erilainen edellisiin vuosiin verrattuna.