6.9 Tiistai
Klinikka vol. 2
Aamulla oli kouluu kello kahdeksan enkä tiedetysti oo parhaimmillani siihen aikaan vuorokaudesta. Ajattelin lieventää mun aamu-unisuutta nappaamalla kokispullon lähikaupasta ennen kouluu. Siis en tajuu mikä paikallisii kokispulloja vaivaa!! Niissä on joko korkki niin löysällä että potentiaaliset hiilihapot on kadonnu jo aikapäivii ennen ku ostan pullon, tai sit pullo on niin tiukkaan kiinni että saan vaan unelmoida ja haaveilla sisällöstä siihen asti että löydän jonku skrodin miehen avaamaan pullon mulle. Tää oli jälkimmäinen versio. Ei toivookaan että ois helpottanu väsymystä tai janoa…
Mun kinttu alko nakertaan niin paljon, väliä sillä olinko paikallani vai liikuinko joten kiikutin itteni luennon jälkeen University Health Centeriin. Tapasin siellä ruotsalaisen jannun nimeltä Joel kenen kanssa jorisin niitä näitä ja rivien välistä tuli kysymys että jos lähtisin illalliselle joku päivä, kun nyt niin ”ruoka tietäväinen” ihminen olen. Ilmanen ruoka kelpaa aina ja varsinki jos menee naapurin piikkiin. Suostuin jo semisti ja aihe vaihtu siinä lennossa siihen että miksi Joel oli klinikalla. Siinä tulikin sitten esille että svedulla oli ollu rankka ilta edellisenä viikonloppuna ja oli löytäny ittelleen herpeksen jostain kadunkulmasta. Onneks tässä vaiheessa mulle pukkas kutsu lekurin luo.
Siellä ystävällinen kirpun kokonen täti totes että ei hyvä heilu ja anto lähetteen NUHin (National Universitu Hospital) ensiapuun. Meininki oli taas mitä mainioin koska sain kipu lääkkeen naamariin saman tien kun tulin ovesta sisään. Sit alko ikävä osuus. Tutkimus huoneet oli kuin vanhoissa pelikoneissa missä myyrä hyppää ylös koneesta ja sitä pitää mätkästä, paitsi et nää myyrät oli lääkäreitä tai hoitsuja jotka huuteli ”Miss Maria Finn!” Ei ollu mitään välii mihin istuit jumalattomassa odotustilassa koska olit kuitenki aina kaukaisemmassa pisteessä seuraavasta huutosakista.
Röntgen mallikuvien ja lenkkeilyn jälkeen sain kuitenki tuomion että ota rennosti ja teippaa polvea jos nakerrus vielä jatkuu. Pari hoitsutypyy länttäs kinttuun sellasen sideharson että näytin ihan sodasta palanneelta miinanraivaajalta…
Loppu päivä meni nukkuessa, ois tosin ollu sensoriikka labra mut siinä huumetilassa ja sota-asussa kiinnostusta, energiaa tai aivosoluja ei vaan löytyny.
Menin illalliselle Rebeccan kans ja sieltä opiskelemaan Starbucksiin. Ylläri pylläri niin Herr Herpes oli myös siellä. Jorinat jatku vielä mutta nyt mun katse ei päässy pois sen omituisista haavoista naamassa. Onneks mun puna-kelta-ruskee Tshernobyl jalka oli sen verran jemmassa että haavojen yhdennäköisyyttä ei pahemmin huomannu..
Keskiviikko 7.9
Relax, don’t move it!
Aamulla poolille Amandan, mun neljännen kämppiksen kans. Friteerasin itteäni tunteja kunnes alko näyttään siltä että kastun pahemmin käryssä kuin poolissa jos en lähde kotiin ennen monsuunia. Arskan otto on tiedetysti rankkaa hommaa joten loppu päivä menikin nukkuessa ja syödessä.. Opiskelija elämä on niiiiiiiin rankkaa!
Illalla tajusin kuin kauan oon huudattanu samoja värsyjä mun ämpäristä joten lähin metsästään Juhkulta sen poppeja. Kun tajusin että meillä ei ihan ole sama jammailumaku aloin tutkiin omia vanhoja tiedostoja. Siis miks oon koskaan lopettanu kaikkien ihanuuksie kuuntelun. Fiilistelin puolyötä pilleri huuruissa kaikkia muistoja herättäviä ihanuuksia vuosien varrelta. <3
Torstai 8.9
Nassen ulkonäkö alkaa tarttua..
Nyt oli jo aika lopettaa läskeily ja tylsistely joten lähin Rebeccan kans salille ja sieltä vaihteeks Palman kans poolille chillaileen. Murkinoin sports centerin ruokalassa jotain mihin en kyllä enää koske neljän metrin tikullakaan! Haju ja maku oli sanoinkuvaamattoman kamala. kertaalleen tapettu tofu ja epätoivosesti elvytetty kasvispata.. Dieettilounas siis.
Neljäks sain syöksyy kouluun missä mun vitamiini rofessori saksasta piti meille taas historianluennon. Täl tyypil on pakkomielteenä saada ihmiset ajattelemaan että 30 – 40 on se ikä kun ihmisen pitäis potkasta tyhjää. Näin oli kuulemma sillon kivikaudella… Roffa kyllä vaikuttaa ja näyttääkin siltä että ois eläny sieltä asti..
Luennon jälkeen oli karmiva nälkä joten koodasin kaikille potentiaalisille iki-nälkäsille ja totta kai sain Palman, Juhkun, Arturon ja Fredrikin illallisseuraksi!
Ilta täytty sitten epäonnistuneesta opiskeluyrityksestä ice coffeen, Rebeccan ja Juhkun seurassa sekä naamakirja koodailusta ruotsin vaimokkeelle.
Perjantai 9.9
”China Garden or China Town, Who gives a shit it’s still China!”
Aamun luento kello 8 oli taas oikeen positiiviseen sävyyn varustettu.
”You might be skinny now, but incase you are not careful and aware of all the danger that lies in food, you will become obese!”
“Fuck the elevator! Fuck the escalator! Those are for cripples! Incase you love yourself, love the stairs!”
Tän jälkeen kävelin kiltisti nilkuttaen alas viidennestä kerroksesta ja raahauduin salille. Tytöt oli lähdössä sukellusreissulle ja pakkaili ressisenä kotona. Sali sykkimisen jälkeen sain onneks Palman mukaan murkinalle.
Olin aikasemmin puhunu Juhkun kans et China..jossain..on joku lightshow ja mid autum festivaali. Päätettiin Palman kans et mennään tarkistaan tällainen ohjelmanumero tänä iltana!
Heti kun Palma pääs koulusta kerättiin ittemme, lelumme ja viikonloppu fiiliksemme ja lähettiin MRT asemalle kohti China Townia. Siellä on aina iltamarkkinat josta saa halpaa krääsää ja kalliita turhakkeita vaikka millä mitalla!
Jonku ajan pörräämisen jälkeen sain Juhkulta viestin että missä ootte ja että vois nähdä porteilla.. Missä hiivatin porteilla! Siinä sitten hetken hämmenyksen jälkeen selvis että pitäis olla Gardenissa eikä Townissa. Tähän Palma tosin totes että sama se missä Kiinassa ollaan, kunhan nyt ees puolet meni oikein.
Shoppailun, illallisen ja halvan seven 11 oluen jälkeen päätettiin lähtee takas Clementiin ja ruoka ostoksille. Pojatkin oli nähny jo tarpeeksi ja päätti jättää puutahan ruuskaamisen sikseen ja tulla Clemuun syömään ja drinkki ostoksille. Murkinan ja chillailun jälkeen suoriuduttiin kotiin ja parvekkeelle istuskeleen ja ottaan ihan vaan yhet..
Samana päivänä oli Danskejen Mujon ja Lassen synttärit mitä juhlittais seuraavana päivänä. Mujo onnistu tosin näkeen meijät partsilla ja liitty seuraan viinipullon kera. En ollu aikasemmin pahemmin aikaa viettäny Mujon kanssa, jannu oli tosi mukava ja sinä iltana jorinat jatku aamu kymppiin. Sit oli hyvä hetki mennä nukkumaan kun seuraavien juhlien viralliseen alkamis aikaan oli 10 tuntia.
Lauantai 10.9
Here’s to the nights that turned into mornings!
Kello 1 päivällä herään siihen et Amanda tulee koputtaan ovee ja kysyy onks mul päänsärkylääkkeitä. Tottamaar niitä löyty ja elämä näytti alkavan voittaa. Ehdin tuskin herätä kunnolla niin Amanda hyökkäs takas mun huoneeseen isot Tigerit kainalossa ja korkkas siinä päänsärkynsä kunniaks. Ite luulen että ilman sitä berocan korviketta ois ollu lievästi kehno fiiwis hiipimässä. <3 Amanda <3 Tiger <3
Kun väsymys ja heikkouden pelot oli historiaa menin herätteleen muita partsi sankareita. Juhku veti raatona sängynpohjalla mutta Mujo ja Palma oli valmiita uuteen päivään vaikka kaikki tän päivän ilojuomat olikin jo historiaa.
Lähettiin palman kans syömään grillikana salaatti..Joka oli siis grillattu jättimäinen kanafilee yhden salaatinlehden päällä joka tarjoillaan riisin ja yhden tomaatinviipaleen kanssa.
Tällaisen kevyen lounaan jälkeen maistu pienet päikkärit jotka tosin keskeyty hyvin ripeesti kun Fredu ja Juhku tuli hyppiin mun sängylle. Oon ilonen et mulla on vielä sänky ja polvet kasassa, ei oo siis mitkään pienet miehet kyseessä. Uhkas jopa kantavansa mut ylös jos en heti tullu ottaan Fisherman’s friend shotteja Danskejen kämpille. Kai sitä nyt sit oli pakko taas alottaa vaikka sitä tuskin oli ees lopettanukkaan.
Kun danskejen brenat oli tuhottu ja pojat siirty illalliselle, Palma, venäläinen Lena, ranskalainen Laura ja minä lähettiin hakeen naposteltavaa ja blandista lähikaupasta. Odotettiin kasiin että pojilta tulis tieto et ne on selviyty Sentosa rannalle missä bileet oli ja lähettiin jatkamaan bileitä sinne.
Ilta täytty ilmasesta brenasta, uimisesta, chillailusta ja minglailusta. Lassen kaverit oli paikallisia jannuja jotka omistaa kalastus ja kalafarmi firmat. Kun jannut kuuli että oon muona alalla ja suunnittelen just nasselihan maku vallankumousta heräs kiinnostus ja sain ensimmäisen työtarjouksen sinkeissä. Jeeee!! Nasset hiivattiin ja kalaa pöytään! Kun ilmotin että en voi työskennellä koska olen opiskelija viisumilla sain illallis tarjouksia lukemattomiin kala savustus ja maustamisreissuihin Edelleen, ilmainen ruoka, aina parasta!
Kun ilta alko muuttuun aamuks ja oma drinkki kiintiö oli täynnä yritin ystävällisesti ehdottaa kotiinlähtöä vielä janoiselle kansalle. Tuloksena oli Erkon ikuisuuden kestävä pulikointi elämänkerta. Odotin oikeaa hetkeä, että saisin jorinavuoron ja sanoin että nyt saa riittää! Tulin kotiin Erkon, Juhkun ja Leenan kans. Taksikuski oli taas sitä tyyppiä joka joko seiso kaasun tai jarrun päällä.. välimuotoa ei ollu. Siinä kun tultiin 100 lasissa U towniin ja oli hetki pysähtyy niin kaikki mun lelut veteli pitkin taksin lattiaa…
Just ennenku silmät oli menossa kiinni, oveen tuli koputus, Juhana tuli ilmottamaan että Lenalla on mun puhelin..
Sunnuntai 11.9
Elämä kateissa!
Heti aamusta yritin alkaa bongaileen keinoo millä saisin mun luurin takas mahdollisimman ripeesti. Naamakirjassa yritin viestittää Lenalle puhelimen kuulumisia, ilman tulosta.
Jossainvaiheessa katoin laukkuuni että onko kaikki muut lelut tallella. Hämmästykseks huomasin et siel oli jonku iPhone. Siis mikä diili, oma romu katoo ja joku jättää tilalle iPhonen! Tajusin kuitenki kun soitin siitä Lenalle että kyseessä oli Mujon puhelin.
Oman illan kohtalo ei kuitenkaan ollu yhtään niin traaginen ku monella muulla; Lauralla oli kadonnut sekä mekko että puhelin, Lasse heräs yksin rannasta, Fredu on vieläki täynnä mustelmia ja yks jannu katos hetkellisesti kokonaan.
Illalla yritin vielä saada Lenaa kiinni mutta mitään ei kuulunu. Myöhään tuli naamakirjassa viesti että oli nukahtanu ja järjestää että saan puhelimen heti vaikka aamulla.
Maanantai 12.9
Stressi lihottaa!
Aamulla syöksyin kouluun nasseluennolle jonka jälkeen lähdin lounaalle Lenan kanssa. Tajusin aamulla matkalla kouluun kuin paljon kaikkee tekemistä on vielä ennen Balin reissua. Paniikki!!! Tajusin myös kuin paljon ruokaa mul on mistä pitää päästä eroon ennenku lähen joten kun muut meni syömään, jäin kyhäileen oman epämääräsen salladen kämpille.
Alkuillasta selvis et meijän Balin hotelli perjantaista maanantaihin oli täyteen buukattu joten piti pitää hätäkokous ja selvittää mitkä mahikset on saada nyt uus tai mennä paikanpäällä kyseleen. Onneks löyty hotelli joka oli vielä ihan oikeessa hintaluokassa(9€/yö).
Jossainvaiheessa kyllästyin kaikkeen stressaamiseen ja päätin tehä jotain luovaa joten mun seinät täytty kuvista ja teksteistä..
Suomalainen Laura oli luvannu lainaavansa matkalaukkuunsa mulle että ei tarvii ottaa mun ruumisarkkua mukaan joten lähin vielä hakeen sitä naapurista. Jorinoitten ja taivastelujen jälkeen pääsin vihdoin kotiin nukkumaan.
Tiistai 13.9
Sikamaista suorastaan!
Herätys törky aikasi että ehtisin sykkii pakkailuja ja muuta ennen ku piti mennä nasseilemaan kouluun. Kun sain itteni vihdoin ulos laitoin Estherille viestii että oon pikkusen myöhässä mutta tulossa. Tähän lyyli vastas että mene vaan syömään sillä hän on ite toisella luennolla 12 asti. Siis mitä! Onneks olin vaan päässy ulos ovesta enkä pidemmälle! Mulla kun ei ollukkaan mitään muuta tekemistä kun syödä lounasta ja hengailla koulussa!
Siitä sitten suoraan päätin riipasta pikaravit Clemeen vaihtaan rahaa ja ostaan ensiapu tarvikkeita Belille. Siinä EA kamaa valitessa joku rippa kinttunen myyjä tuli mulle myös ilmottamaan tarjouksessa olevasta laihdutus tuotteesta. Kiitos tästä kunnianosoituksesta! Murrrr!!!
Onneks tätä stressiä ja liikalihavuutta lievitti ihanat kengät jotka sattu huutamaan mulle ale hyllytä ja samalla tarttumaan mukaan, hintaan 14,90S$ eli noin 8€..
Hirveellä kiireellä kotiin ja hirmu kipitystä kouluun. Nasseiltiin siinä timma kaikki yhdessä kunnes näille ripakintuille tuli nälkä ja ne häippäs. Minä ja Esther oltiin viel luokassa kun joku nirppa tuli valittaan että pitää siivota ja alkaa valmisteleen seuraavaa tuntia. Kaikki ripakinttujen ainekset ja kodinkoneet oli ympäriinsä ja ketään ei näkyny missään. Jumalation!!!
No sama se, en tienny että pahin oli vielä edessä, labran aikana olin melko varma että kuolen tylsyyteen tai viimestään vanhuuteen ennen ku se on ohi! Nyt oli oikeesti Uppsalan puolalaista sensoriikka professori harakkaa ikävä!
Sieltä kun sitten vihdoin luulin pääseväni alottamaan loma fiiliksen tuli opettaja mulle ilmottamaan että labraraportti ,labrasta missä en ollu ja mistä en oo saanu mitään tuloksia, pitää olla ines perjantaina. Oujeah! Tähän pakkauli ja muuhunki hulluuteen vielä yks hullu lisää!
Nyt on melkeen pakattu, labraraportti on sitä mallia että otan paperit ja mielikuvitustiedosto tulokset mukaan Balille, katon mitä pystyn tekemään, jos en pystyn tekeen mitään, uskon ja toivon et NUS ei kaadu sen seurauksena.
Nyt nukkumaan. Aamulla Laura tulee taksilla hakeen mut kello puol kymppi. Että jäihän tähän vielä 7tuntii lähtöön!
BALI 14 – 25.9
Puss o kram!!
XOXOXO Blonde Giant
PS. Kuvat tältä ajalta tulee myöhemmin.
Oliko se sukupuoli herpes vai huuliherpes? Laita sitten paljon Balin kuvia. Puss, Ama <3
VastaaPoista